sunnuntai 23. elokuuta 2020

Asiaa urheilusta

Heipsan taas pitkästä pitkästä aikaa. Siitä on kulunut ihan pieni tovi kun viimeksi oon mitään kirjoitellut tai edes Instagramia päivitellyt. Pieni someloma on ollut ihan tietoinen valinta, koska paljon on tapahtunut sitten viime kevään, ainakin tiettyjen asioiden suhteen.

Se, mikä on vienyt lähes kaiken ajan ja energian keväästä lähtien on urheilu. Jep, taas näin neljän vuoden jälkeen! Mulle iski keväällä ihan kamala kaipuu urheilukentille tavoitteellisen urheilun pariin eikä se ainakaan yhtään helpottanut treenejä itsekseen aloittelemalla. Mä maltoin treenata itsekseni noin kuukauden, jonka jälkeen olin vakuuttunut siitä, että tää on se juttu mihin haluan nyt panostaa. Taas. 

Lukioaikana urheilu oli se, mihin satsasin ihan sata lasissa ja vitsi mä nautin siitä. Mun kohdalle osui kuitenkin tosi paljon erinäisiä vammoja ja terveysongelmia, jonka takia myös motivaatiota koeteltiin. Tai no, sanoisin, ettei mulla koskaan ollut varsinaisia motivaatio-ongelmia taistella vammojen yli, vaan ne niin monet vastoinkäymiset alkoi vaan rasittamaan henkisesti tosi paljon, että elämä ilman niistä huolehtimista tuntui tosi paljon helpommalta ajatukselta. Että joku toinen asia elämässä voisi olla helpompaa ja vähemmän henkisiä voimavaroja kuluttavaa. Se on vaan ihan äärettömän raskasta kun panostaa satasella johonkin, mutta vastoinkäymisiä vaan iskee toinen toisensa perään. Varmasti lähes kaikki urheilijat tähän samaistuu, koska sitä se nyt vaan on.. Esimerkkejä on tietysti ihan jokaisella elämän osa-alueella, ei vain urheilussa.

Toinen ajatus, joka lukion jälkeen pyöri päässä oli vain urheilijana oleminen ja se tuntui tosi vaikealta. Tiedän, että silloin olis ehkä ollut kaikista suurin kehitysharppaus otettavissa, mutta mulla ei silti ollut tarpeeksi pokkaa tehdä sitä päätöstä, että vain urheilisin ja katsoisin mihin se riittää. Ainakin näin jälkikäteen ajateltuna varmasti jännitin sitä, että mitä jos kehitystä ei tulekaan. Mitä jos vammoja tulee entistä enemmän ja kaudet menee plörinäksi toinen toisensa jälkeen. Onko ne vuodet mennyt hukkaan, mitä "vain urheiluun" laitoin? Lisäksi koen, että mun heikohko menestyminen lukiossa ei ainakaan edesauttanut sitä ajatusta, että voisin urheilun sivussa lukea pääsykokeeseen ja päästä sisään. Tiesin, että se vaatisi ihan kokopäiväisen panostuksen jos kouluun haluaisin. Mä siis halusin saada koulupaikan ja lisäksi piti tehdä töitä, jotta saisin vuokran maksettua. Ne kaksi asiaa vei sitten urheilun paikan mun elämästä muutamaksi vuodeksi. Ja hyvä että niin tein. Tälläkin hetkellä oon sitä mieltä, että tein oikean päätöksen, vaikka urheilu jäikin taka-alalle.
IMG_5116m
Anyway... Musta alkoi lukion jälkeen tuntua siltä, että ehkä elämällä on jotain muutakin annettavaa kuin urheilu. Jotain, mikä ei veisi jatkuvasti mieltä maahan vaikka kuinka laittaisi kaiken peliin. Ja niinhän sillä olikin! Lääketieteen opiskelusta tuli mun uusi haave, unelma ja tavoite. Lähdin tavoittelemaan paikkaa lääkiksessä ihan samalla mentaliteetilla kuin urheilussakin suuria tavoitteita kohti mennään. Mä nautin niistä kahdesta vuodesta mitä pääsykokeisiin luin, jonka jälkeen kova työ palkittiin ja sain koulupaikan.

Mä oon ihan pienestä pitäen ollut tosi kilpailuhenkinen ja mulla pitää olla selkeät unelmat, tavoitteet ja suunnitelmat. Lääkikseen pääsyn jälkeen voin sanoa, että se osa musta jäi jollain tapaa tyhjäksi. Mä nautin tosi paljon opiskelusta ja oon kyllä valmistumassa omaan ammattiini, siitä ei oo epäilystäkään, mutta sitä tavoitteellisuutta aloin taas kaipaamaan elämään. Tottakai koulussa voi tavoitella vitosia kursseista, mutta loppujen lopuksi arvosanoilla ei ole mitään väliä eikä ne aina edes korreloi osaamisen kanssa. Kun tähän koulutusputkeen on kerran päässyt, niin ulos tullaan vain lääkärinä. Se ajatus tuntuu tosi helpottavalta ja ihanalta, mutta samalla ei niin-tavoitteelliselta. Ei asialta, joka pistäisi adrenaliinin virtaamaan samalla tavalla kuin vaikka haave urheilussa tai pääsykoe. Huomasin myös pärjääväni ihan hyvin koulussa ilman mitään överi panostusta, joten opiskelutkin alkoi viimeistään keväällä mennä täysin omalla painollaan eteenpäin. 

Voin sanoa, että mun ajatusmalli urheilun suhteen muuttui oikeastaan yhdessä yössä. Tottakai se kyti takaraivossa jo viime syksystä alkaen kouluun pääsyn jälkeen, että mitä jos vielä, mutta mitään päätöksiä en tehnyt. Jos treenasin, mietin aina että "Luojan kiitos en enää urheile, tätähän pitäis jaksaa tehdä kahta kauheemmin". Mutta siinäpä se juttu oikeastaan piilikin. Mulle treenaaminen ei oo koskaan ollut sinällään nautinto, vaan se tavoitteellisuus on. Kun tiedän mitä kohti haluan mennä, niin treenaamisesta tulee kivaa. Tarvitsen sen jonkun ajatuksen potkimaan eteenpäin myös niinä vaikeina päivinä ja kovina treeneinä. Haluan, että treenillä on joku konkreettinen hyöty matkalla tavoitteita kohti, eikä vaan se hyvä fiilis (jota en kyllä sitäkään koskaan saanut...). Ja ei kannata käsittää väärin, mä nautin ihan sairaasti tällä hetkellä treenaamisesta, mutta nimenomaan sen takia, että tiedän sen vievän mua eteenpäin. 

Tiedän, että esimerkiksi niitä vammoja ja muita vastoinkäymisiä tulee ihan varmasti taas eteen (on tullut jo, ei kai urheilija tervettä päivää näe?), mutta mä koen kasvaneeni tosi paljon tässä neljässä vuodessa ajatusmallien suhteen. Urheilu ei ole enää ainut iso asia mun elämässä, vaan mulla on myös muita suunnitelmia tulevaisuuteen. Tavoitteena tottakai olisi katsoa ihan loppuun asti mitä urheilulla on mulle tarjota, mutta jos se loppuukin lyhyeen tai mitään suurempaa ei enää mun uralle mahdu, niin ei se maailmaa kaada. Nyt tiedän ainakin mitä sitten teen; opiskelen lääkäriksi tai työskentelen sellaisena. Ei yhtään huono vaihtoehto sekään jos multa kysytään. Tiedän, että ei kukaan jää tyhjän päälle oikeasti, mutta silti ajatus siitä, että olisin ollut vain urheilija lukion jälkeen oli jollain tapaa hurja. Mä haluan, että jos panostan johonkin ihan täysillä, niin mulla on se turvaverkko alla joka ottaa kiinni jos joku meneekin pieleen. Ehkä pelkuruutta, mutta mä näen sen vaan suunnitelmallisuutena.
IMG_5115m-2
Tää on ollut mulle jollain tapaa arka aihe ja on edelleenkin, siksi tää pieni hiljaisuus jokaisessa somessa. En saisi liikaa identifioida itseäni sen mukaan oonko lääkisopiskelija, urheilija vai ihan joku muu, mutta on vaikeaa kirjoittaa mitään kun koin/koen edelleen olevani jonkinlaisessa siirtymävaiheessa uusiin (vanhoihin) juttuihin. Tuntuu siltä, että mä oon taas palannut siihen lukioikäisen Hetan pääkoppaan, mikä on ihanaa. Tuntuu myös, että nyt oon saanut yhdistettyä sen urheiluminän ja lääkisminän yhteen ja sillä mennään eteenpäin katsoen mitä tapahtuu. Mä jännitin tosi paljon, että mitä nyt tapahtuu kun mä palaan siihen "vanhaan elämään" ihan erilaisessa elämäntilanteessa ja jollain tapaa muuttuneena, mutta ihan turhaan. Oon saanut ihanan vastaanoton urheilukentillä näin muutaman vuoden jälkeenkin ja kaikki tuntuu olevan kuten ennenkin. 

Se, miten tuun käytännössä yhdistämään urheilun ja koulun, jää nähtäväksi. Ainakin tän kakkosvuoden suhteen oon luottavaisin mielin, koska en todellakaan ole ainoa urheilija, joka opiskelee. Kakkosvuosi meillä Kuopion lääkiksessä on vielä preklinikkaa eli teoriapainotteista, mutta kolmosvuonna siirrytään klinikkaan sairaalaan ja opetus muuttuu käytännönläheiseksi. En kuitenkaan halua vielä etukäteen tehdä klinikasta mörköä mun urheilu-uralle, vaan edetä fiiliksen mukaan viikko, kuukausi ja vuosi kerrallaan. Jos vuodenkin päästä urheilu on se mihin haluan panostaa, on urheilun ja koulun yhdistäminen edelleen varmasti mahdollista ja pystyn tekemään oikeita päätöksiä sen hetkisen fiiliksen mukaan. Vaikka kovin suunnitelmallinen persoona olenkin, niin tässä asiassa en anna itseni liikaa suunnitella tulevaisuutta. Se vaan pistää herkästi stressaamaan. Luotan siihen, että kaikki menee just niin kuin täytyykin mennä ja teen oikeat päätökset sitten, kun niiden aika on. 

Tästä tuli ihan järjettömän pitkä postaus, vaikka musta tuntuukin, että pääsin kertomaan vasta tosi pintapuoleisesti mun ajatuksista ja tekemisistä tältä kesältä. Nyt tuntuu, että jonkinlainen paino on tipahtanut hartioilta kun tiedän taas mitä haluan tehdä ja mitä kohti mennä. Myös tänne blogin puolelle päivittelyä se helpottaa kummasti, kun tietää mistä haluaa kirjoittaa. Tähän asti kesää se on ollut vähän hakusessa, kun oon vielä etsinyt niitä omia fiiliksiä innostumatta liikaa tästä kaikesta.😊

tiistai 5. toukokuuta 2020

Huhtikuu numeroina

8 syötyä kindermunaa pääsiäisenä. Lisäksi tietysti kaikkia muitakin pääsiäisherkkuja, mutta niiden kanssa tipahdin jo laskuista.

2 tehtyä palapeliä.

5 virkattua toppia. Virkkaamisesta on tullut harrastus ja vitsit mä tykkään! Oon virkannut pari toppia itselleni ja muutaman myynyt. Parasta, että muutkin on niihin tykästynyt eikä tarvitse omaa kaappia kasvattaa liiaksi, eikä tarvitse lopettaakaan niiden tekemistä.

1 kausi Love island USA:ta.

2 krokettipeliä ihanan aurinkoisessa säässä. Kroketti on meidän vakkari kesäpeli, jota joka kesä pitää muutamat kerrat pelata.

1 kuunneltu äänikirja, joka kuulostaa tosi vähältä mun korvaan. Aki Hintsan Voittamisen anatomia on ollut kuuntelussa jo pitkään ja vihdoin sain sen loppuun. Samantien aloitin uutta kirjaa, mutta saa nähdä kuinka kauan sen kuunteluun menee aikaa. Kuljen tosi sykleissä musiikin, podcastien ja äänikirjojen kanssa enkä jaksa yhtä aikaansa pidempään.

18 kauravälipalaa. Kertoo jotain mun rutinoitumisesta, sillä (lähes) jokaisena lukupäivänä mä pidän välipalatauon, jolloin kaurajugurtti ja banaani on täydellinen eväs. Sitten jaksaa taas jatkaa opiskeluiden kanssa lounaaseen asti.

1 tulehtunut korvakäytävä, jonka kanssa kärsin turhan kauan. Nyt jo muutaman päivän hoito auttanut todella paljon, miksi piti niin kauan vitkutella ja kärsiä...

12 leivottua pullaa ja kaksi pitkoa. Näistä saikin hyvät köyhät ritarit useammalle illalle. Onko parempaa kun köyhät ritarit nutellalla ja kermavaahdolla??

90 opiskelutuntia, eli on sitä jotain tullut kuitenkin tehtyä. Aika vilisee ihan silmissä enkä todellakaan tiedä, mihin tää kevät on hävinnyt. Vaikka mä kovasti koulujutuista nautinkin, niin kyllä tää etäopiskelu on vienyt veronsa siitäkin. Eli ihan kiva, että tentit lähestyy ja saa keksiä päiviinsä jotain muutakin opiskelun tilalle.

17 jaksoa Rahapajaa, jonka pariin eksyin vähän jälkijunassa. Oon tykännyt tosi paljon ja parasta, että pari kokonaista kautta vielä edessä! Mä oon vähän laiska sarjojen katsoja, mutta silti mulla on aina joku kesken. En todellakaan hotki jaksoja useita päivässä, vaan kuulun siihen poppooseen, joilla yhden sarjan katsominen kestää kuukausia.
IMG_4354m
1 adoptoitu poro.😍 Tästä puhuin jo enemmän instagramin puolella @hetaemiliaa.

7 itsetehtyä sämpylätaikinaa, eli 7 aivan ihanaa sämpylän tuoksuista aamua. Jääkaappiin illalla valmiiksi tehty sämpylätaikina on ollut pelastus ja niistä tulee vielä todella hyviä! Ollaan tehty tällä ohjeella tähän asti ja suosittelen!

1 palanut nassu, koska "ei kevätaurinko polta". Sai kaivaa aika äkkiä aloe verat ja aurinkorasvat kaapin pohjalta ja ai että niitä tuoksuja jotka vei takas viimekesäiselle Rodoksen reissulle💛

2 suoratoistopalvelun kokeilujaksoa ja 2 tilauksen peruutusta.

6 lähetettyä postikorttia, joilla halusin ilahduttaa ystäviä🥰 Mun mielestä posti on niin ihanan perinteistä, että pyrin aina välillä muistamaan läheisiä sen välityksellä. Just näinä aikoina uskon, että ne piristää erityisen paljon, eli siitä jokaiselle pieni vinkki jos kaipaa pientä tekemistä tähän koronakevääseen!

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Arki just nyt

Tällä hetkellä hankalimmat päätökset elämässä koskee sitä, käyttäisikö ajan palapelin tekemiseen vai virkkaamiseen. Syönkö nyt leipää ja illalla salaattia vai toisinpäin? Lähdenkö kävely- vai juoksulenkille ja laitanko tuulihousut vai pärjääkö juoksutrikoissa? Toisaalta mä nautin näistä elämän suurista kysymyksistä, koska vihdoin tuntuu, että on päässyt oikeasti keskittymään muuhunkin kuin opiskeluun jos ottaa huomioon pari hakuvuottakin. Ei se mun mielestä kuitenkaan näin pitäisi mennä, että pandemia on ainut tilanne jolloin huomaa, että elämässä on muutakin ja voi keskittyä hyvinvointiin. Ainakin tästä voi oppia tulevaa ajatellen ja keskittyä itseensä jatkossa entistä enemmän myös kiireisen arjen keskellä.

En varsinaisesti sano, että motivaatio koulun suhteen olisi tipahtanut, koska edelleen asiat tuntuu mielenkiintoisilta ja haluan aidosti oppia. Kaipaan silti ihan tosi paljon sitä kaikkea oheissälää mitä koulunkäyntiin liittyi. Kouluruokailut, taukokahvittelut ja koulumatkat kaverin kanssa. Mulle ja varmasti melkein jokaiselle koulunkäynti on paljon muutakin kun vain asioiden oppimista. Koko se kokonaisuus saa myös itse opiskelun tuntumaan kivemmalta ja mielekkäämmältä. Täytyy kuitenkin muistaa, että me ensimmäinen vuosikurssi ollaan todella onnekkaassa asemassa, koska meidän opiskelut ei kärsi juurikaan. Asiat voi hyvin opiskella kotoakin käsin eikä läsnäoloa välttämättä tarvita opintopisteiden ja opintojen etenemisen eteen.
IMG_2796m
Koulujuttuja on kuitenkin paljon. Ainakin mun mielestä. Mulla piti olla kaksikin ulkomaanreissua tähän keväälle ja meinasin, että selviäisin hyvin koulujutuista niinä välipäivinä kun suomessa olisin ollut. En olisi selvinnyt😀. Ehkä tää koko tilanne oli vaan mun henkisen terveyden kannalta onni, koska en tosiaan tiedä missä välissä olisin koulujuttuja hoitanut. En koe olevani jäljessä, mutta haluaisin olla paremmassa tahdissa kurssien suhteen. Ehkä nyt vaan pitää hyväksyä viimeistään se fakta että oon yliopistossa ja asioita pitää alkaa priorisoimaan mitä opiskelee ja mitä ei, koska ihan kaikelle ei jää aikaa millään. Ainakaan kun itse en ole sellainen joka oppii ensimmäisellä lukukerralla asiat, vaan niitä joutuu tankkaamaan useampaan kertaan että uppoaa päähän.

Oon viettänyt paljon aikaa perheen kanssa, joka on ollut ihanaa. Kukaan ei ole vielä menettänyt järkeään, vaikka toistemme seurassa ollaankin 24/7. Ollaan tehty monta palapeliä, pelattu pleikkaria (retro playstation 2 tietysti) ja lautapelejä, katsottu leffoja ja ihan vaan hengailtu. Ihan parasta yhdessäoloa siis!

Tällä hetkellä pieni murheenkryyni on kesätyöt, joita voi ollakin että ei ole. Mut, kuten myös monet monet muut lomautettiin töistä. Mun piti tehdä kesätöitä Subissa jossa oonkin nyt koulun ohessa tehnyt töitä ja sitä ennenkin pari välivuotta. Saa nyt nähdä kuinka käy! Tiedän, että en todellakaan ole tässä tilanteessa ainut ja varmasti monella on huonompikin tilanne. Siksi en jaksa sen enempää murehtia vaan katsoa asioita siihen tahtiin kun niitä eteen tulee.

Töiden ohessa jännitän myös tän vuoden pääsykoetta. Oon päässyt seuraamaan koko pääsykoerumbaa todella läheltä opiskeluvalmentajana, joka on ollut ihanaa. Harmittaakin ihan super paljon jokaisen hakijan puolesta se, että perinteistä pääsykoetta ei tänä vuonna järjestetä. Ihan rehellisesti sanottuna en tiedä miten olisin itse viime vuonna selvinnyt tällaisesta pommista. Mua satuttaa ajatuskin ja tulee ihan kamala olo. Tsemppiä siis ihan jokaiselle tähän tilanteeseen ja muistakaa, että laskennalliset todennäköisyydet eivät ole sen pienemmät kuin aiemminkaan ja edelleen yhtä paljon porukkaa pääsee sisään kuin aiemminkin. Tää tän vuoden poikkeus voikin kääntyä onneksi sisäänpääsyn kautta, joten täysillä vaan päätyyn asti!

Ihanan keväistä ja aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille, niin se vaan on toukokuukin muutaman päivän päästä!☀️

keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Kymmenen hyväksi todettua vinkkiä etätyöhön

Pitäisi tehdä etätyötä/-opiskelua, mutta tuntuu hankalalta. Mä itse en ole moneen vuoteen opiskellut kotona myöskään pääsykokeisiin lukiessa, koska keskittyminen ei säily millään. Jotenkin koti ei ole se mulle tehokkain paikka opiskella, koska erilaisia häiriötekijöitä on liikaa. En myöskään osaa vetää selkeää rajaa työlle ja opiskelulle, vaan opiskelun jälkeen vapaa-aikakin tuntuu erilaiselta kuin kirjastopäivän jälkeen. Mä oon joutunut tässä pohtimaan paljonkin kuinka saisin itseäni niskasta kiinni, koska kaksi isoa kurssia on vielä nyt keväällä edessä. Nyt tuntuukin, että pikkuhiljaa on alkanut saamaan rutiineita kotityöskentelyllekin, joten tässäpä mun hyväksi todettuja vinkkejä siihen!

1. Aamukävely/happihyppely. Mä oon tottunut siihen, että kävelen tai pyöräilen kouluun. Nyt kun aamupalapöydästä voisikin suoraan siirtyä opiskelemaan, niin päivä ei millään lähde käyntiin. Huijaamalla kroppaa ja käymällä ihan pienelläkin happihyppelyllä saan tsempattua ja opiskelut on päivän alusta alken tehokasta.

2. Pidä rytmit ja rutiinit normaalissa. Herää silloin kun heräisit normaalistikin arkiaamuina, vaikka voisit nukkua pidempään. Syö lounas samaan aikaan joka päivä kuten tekisit muuallakin. Lopeta työskentely myös illalla tiettyyn aikaan, että aikaa jää muullekin.
1585752439937m 3. Jätä puhelin jonnekin kauemmas. Mulla itsellä on jokin kumma juttu, että kotona opiskellessa kännykkä ei millään pysy poissa kädestä. Kirjastolla tai koulussa se helposti kuitenkin jää reppuun. Siksi oonkin yrittänyt, että jätän tietoisesti kännykän jonnekin niin kauas, että nousematta tuolista siihen ei yletä.

4. Vaihda vaatteet yöpaidasta ja kotivaatteista pois. Tämä nyt on varmaan aika selkeä juttu, mutta yks isoimmista tekijöistä itselläni. Mä oon todella saamaton kaiken suhteen jos yritän perus kotivaatteilla opiskella. Kun työt on hoidettu, voi taas vaihtaa rennompaa päälle. Tästä tulee kanssa se fiilis, että on skarpimpana sen opiskeltavan ajan ja sitten pääsee taas rentoutumaan.

5. Suunnittele tarkasti kuinka kauan teet töitä/opiskelet. Jos aamulle ei ole aikataulua, opiskelun aloitus venyy helposti kauaskin. Myöskään jos en suunnittele tarkasti kuinka monta tuntia pyrin päivässä opiskelemaan tai mitkä asiat haluan keritä käydä läpi, niin aivan varmasti saan aikaiseksi vähemmän.

6. Yritä tehdä työskentelypisteestä viihdyttävä ilman suurempia häiriötekijöitä. Lisäksi työskentelypisteen sijoitus on tärkeää. Mulla itselläni on aina ennen ollut opiskelupiste ikkunan edessä, paitsi nyt. Oon huomannut, että nyt kun tietokoneen takana on vain tyhjä seinä, ei tule haaveiltua ollenkaan vaan ajatus on koko ajan olennaisessa. Tämän lisäksi opetusvideoita katson välillä seisoen ja samalla esim. venytellen hartioita ja se on kyllä toiminut. Sellainen levottomuus istumisesta häviää samantien.

7. Älä napostele vaikka sitä olisi tarjolla. Helpommin sanottu kuin tehty. Mä itse pyrin syömään vain ja ainoastaan taukojen aikana, mutta vesipullo on jatkuvasti kädessä. Se ehkä viekin multa sellaisen napostelun tarpeen pois.
IMG_4292m
8. Pidä taukoja tasaisesti, mutta älä ala tekemään mitään suurempaa. Mulle itselle taukojen suunnittelu on hankalaa kuten aiemminkin sanoin, koska hyvässä opiskeluflowssa haluan opiskella vähän pidempään. Yritän kuitenkin havaita väsymyksen nopeasti ja silloin aina pitää tauon.

9. Edelliseen liittyen, yritä pitää tauot samaan aikaan muiden perheenjäsenten kanssa jos heitä samassa asunnossa asuu ja työskentelee. Mulla porukoiden luona oon huomannut tän toimivaksi, koska pienikin häslinki ja puheen äänet häiritsee mun keskittymistä aika paljon.

10. Taas aasinsillalta edelliseen liittyen: radio. Vaikka perheenjäsenten äänet mua häiritseekin, niin hiljaisella olevan radion oon huomannut hyväksi jutuksi. Tasainen puheensorina tai hiljainen musiikki saa mut rauhottumaan ja keskittymään opiskeluihin tosi hyvin.

Jospa näistä edes joku olisi ollut sulle sellainen, mitä voisit kokeilla. Näissä nyt ei ole mitään oikeaa ja väärää, vaan ihan pelkästään kokeilemalla erilaisia tapoja voi löytää ne omat tavat. Nyt onneksi kevättä on vielä reilusti jäljellä ja hyvin kerkiää löytää ne omat tavat ja saamaan rutiineista kiinni!😊

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Mistä asioista voin olla onnellinen?

Sanotaanko näin, että nämä pari viimeistä viikkoa ei ole mennyt kuten olisin kuvitellut (tai kuten kukaan olisi kuvitellut). Kaikki suunnitelmat ovat menneet uusiksi ja muutenkin tuntuu, että monikaan asia elämässä ole tällä hetkellä omissa hyppysissä. Vaikka mä en koekaan itseäni miksikään positiivisuuden perikuvaksi, niin tällä hetkellä ajattelin olevan hyödyksi miettiä niitä hyviä asioita joista olla onnellinen ja kiitollinen.

Läpi mennyt ruotsin (!!!) sekä VERHE:n kurssi (verenkierto, hengityselimistö ja nestetasapaino), josta saattaa jopa tulla mun eka vitonen jos pisteet pyöristyy mun eduksi. Mä kauhistelin jo pääsykokeisiin lukiessa sitä, että koulussa tulee olemaan myös paljon monivalintatehtäviä tenteissä kun ne oli selkeästi mun heikkous jo pääsykokeessa. Ja kyllähän niitä on ollutkin, kaikki meidän tentit tähän mennessä on ollut (lähes) kokonaan monivalintaa. Ainakin niissä on ollut pakko kehittyä ja onneksi tekemällä oppii.
IMG_4250m
Kaikki ne hömppäohjelmat jotka alkaa näin keväällä. Melkein joka ilta tulee joku ohjelma, joka vetää telkun ääreen. 

Palapelin tekeminen. Me ollaan tässä tylsyyksissämme tehty nyt 1000 palan palapeliä, jonka parissa aika vierähtää ihan uskomattoman nopeesti. Kyllä sitä vaan on ihminen innoissaan pienistä onnistumisista kun saa pari palaa paikoilleen! Mä ihan motivoiduin ja otinkin tavoitteeksi, että haluan vielä joskus saada kasattua jonkun super ison, usean tuhannen palan palapelin🤩.

Perhe. Mä oon ollut nyt Jyväskylässä jo jonkun aikaa perheen luona, koska meillä on nyt kaikki loput kurssit etänä. Vaikka toisten naamat saattaa alkaa jossain kohtaa ottamaan päähän, niin kyllä mä silti nautin tästä ajasta. Tuskin samanlaista tilannetta enää koskaan tulee, että kaikki työskennellään kotoa käsin ja ollaan keskenämme 24/7, erikoisia aikoja!

Puhtaat ja kuivat kadut, jotka on varma kevään merkki! Tuulitakissa pärjää ulkona hyvin ja autossakin tulee kuuma jos aurinko paistaa.

Koulu. Vaikka hakkaankin päätä seinään aika useasti koulujuttujen kanssa, varsinkin juuri ruotsin, niin oon mä silti joka päivä onnellinen siitä, että saan opiskella kohti lääkärin ammattia. Opiskeluista tulee helposti itsestäänselvyys, vaikka sitä se ei todellakaan ole. Aina välillä on hyvä muistutella itselleen, että nää kaikki asiat mitä nyt teen vie kohti työelämää ja juuri sitä työtä, jota oon jo pitkään haaveillut tekeväni. Tällaisina hetkinä sitä miettii kun terveydenalan ammattilaiset ahertaa, että vitsit miten hienoon ja merkitykselliseen ammattiin mä oon valmistumassa.

Uusi työpöytä, jonka ostin omaan huoneeseeni tänne Jyväskylään. Se, että kirjastoon ei pääse opiskelemaan, on mulle aika hankalaa. Keskittyminen on vaikeampaa ja opiskelumotivaatiokin koki pienen kolauksen näin kotioloissa opiskellessa. Uusi oma työpiste on kuitenkin kasvattanut taas motivaatiota ja oon jo pikkuhiljaa päässyt rutiineihin kiinni. 
IMG_4182 2m
Lämpimät, siskon paistamat sämpylät aamupalaksi. Tai no, oikeastaan välipalaksi. Mä olin kerinnyt jo jonkin aikaa tänään opiskelemaan aamulla, kun sisko kutsui pienelle brunssille. Opiskelut jatkuikin sitten entistä paremmalla energialla! Ehkä mä kuitenkin oon enemmän kiitollinen siskosta kuin niistä sämpylöistä, heh😀

Luontodokumentit. Meidän jokailtainen suosikki heti hömppäohjelmien loppuessa. Harmi vaan, että niiden tekeminen on vaikeaa ja kallista (tai oletan näin), niin me ollaan ihan kohta kaikki mahdolliset jo kertaalleen katsottu monista suoratoistopalveluista ja Yle Areenasta eikä uusia dokumentteja ihan kovin nopeaan tahtiin tule. 

Ystävät. Mulla on aivan ihania ystäviä Kuopiossa, mutta onneksi myös Jyväskylässä. Vaikka en olekaan pystynyt nyt tietenkään sen suuremmin ketään näkemään, niin onneksi puhelinkin on keksitty. Nyt kun elämässä tapahtuu kaikenlaista ja ei niin mukaviakin juttuja, niin oon vaan super kiitollinen siitä, ettei asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin ja aina on ystäviä joiden kanssa jaetaan samat ajatukset. 

Ihanan keväistä loppuviikkoa jokaiselle 💛